la vie n'est pas toujours belle

Noniin lupasin syvällisen bloggauksen joten täältä pesee(ku puhun suomee haluun käyttää kaikkia idiomaattisia ilmaisuja koska en osaa niitä ranskaks).

Okei. Mun elämä ei oo mitään super hohdokasta. Viikoilla käyn koulussa. Koulu on pepusta. En tykkää paljookaa. Tunnit jakautuu kahteen kastiin: tylsät ja vaikeet. Tylsiä on enkku, ranska, historia ja filosofia. Enkku koska näitten opetusmenetelmät on musta tyhmiä ja osaan puhua englantia joten en jaksais opetella niitä vitsin sanastoja jotka käsittelee jotain ihan turhia asioita. Mut on se silti kyllä mun lemppariaine! Ranskassa oikeestaan alkaa olla kivempaa koska ope antaa mulle omia kirjotelmia jotka on mun tasoo, ja joita sit kirjottelen ja korjailen tunneilla. Historian tunneilla luen Harry Potteria. En tiedä mitä aihetta käsitellään. Filosofiassa melkolailla sama juttu.
Matikassa yritän pysyä kärryillä ja se menettelee. Fysiikka&Kemia on kuolema mut ope on sika tiukkis ja haluu et teen kaiken joten yritän, sama juttu biologiassa. '
Eli tää on vähän kääntyny ympäri: suomessa mua kiinnostais just varmaa hissa, kirjallisuus ja filosofia kun taas täällä opiskelen eniten luonnontieteitä:D:D Läbbä.

Koulussa muuten, siis tauoilla, on vaihtelevaa. Välillä melkei itken ku on niin kurjaa. Kaikki vaa juttelee keskenään ja jään ulkopuolelle ja seisoskelen tyhmän näkösesti yksin. SE EI SOVI MULLE. Se johtuu siitä etten osaa puhua. En vielä tarpeeks, jotta pystysin olee oma itteni. Joten oon joku outo ihme hiljane hiippari. Mut välillä oon tosi messissä ja tajuun vitsit ja sillee, sillon on hauskaa. Ja jos joku julee juttelee mulle se on aina tosi piristävää. Mut ranskalaiset ei tee sitä kovin usein. Ne ei oo niinku suomalaiset ja jenkit jotka kaikki haluu olla vaihtareitten kavereita suunnillee ja kutsuu niitä kaikkialle ymsymsyms. Ne on ystävällisiä jos meen juttelee mut siihen se jääki. Joten mun pitää oikeesti tehä töitä sen eteen että saan ranskalaisia ystäviä, mun pitää ite mennä niiden luo ja kysellä miten menee ja mitä teet viikonloppuna, haluutko tulla mun luo tai Pariisiin mun kanssa jnejnejne. Ja se on oikeesti aina aika iso kynnys kysyä tollasta siis vielä koska en oo kovin montaa kertaa kysyny joten vähänniinku avaan uusia portteja paraikaa. Tiistaina olin mun parhaan ranskiskaverin kanssa pariisissa ja tänään pyysin sen meille huomisiltana. SE ON ISOA. Ja vähänniinku tuppauduin niitten seuraan ens keskiviikoks.. Otin nyt sen asentee et hengaan niitte kaa, vaikka oisin nolo ja vähän tuppautuisin nii se ei nyt haittaa koska ne ei aio ite kutsua mua, se ei vaa oo niitten luonto.

Vaihtariporukalla meillä on aina aivan ihanaa. Ne on niitä parhaita hetkiä, ku hengataa yhdessä kaikki pariisissa ja tehään kaikkee hullua on ihan parasta. Se on totta et ku on samassa tilanteessa ni sitä vaa tulee hyvin juttuun. Musta on ihmeellistä se miten samanlaisia nuoret on ympäri maailman. Mut samalla jotkut stereotypiat nii pitää paikkansa:D Oon tavannu nii amerikkakeskeisiä jenkkejä et naurattaa, tanssijahurmurin brasiliasta, tyylikkäitä ruotsalaisia, ilosia meksikolaisia... :)

Mun perhe on aivan unelma, oikeesti en ois voinu toivoo parempaa ja mulle sopivampaa. Vanhemmat on tosi fiksuja ihmisiä mut myös hauskoja ja lämpimiä ja kilttejä ja ajattelevaisia. Vähän hippejä ja sellasia luonnonihmisiä vaikka pariisissa asutaansi ja äiti ei lähe minnekää ilman iPhonee..:D Mut viihdyn kotona tosi hyvin ei oo liian tiukkoja sääntöjä ja pystyn puhuu kaikesta vanhempien kanssa.

Ja mun ranska tosissaa kehittyy, mikä antaa sikana itseluottamusta kyllä! Perheen kesken sanon kaiken mitä haluun jotenki onnistun aina tulee ymmärretyks. Koulussa välillä jätän asioita sanomatta koska en osaa, mikä on vähän typerä asenne kyllä. MIETTIKÄÄ NY kuinka usein suomessa jätän mielipiteeni sanomatta hohhoh voitte vaa kuvitella miten turhauttavaa mulla on välillä. Oon oikeesti ihan eri ihminen täällä suurimman osan ajasta ja se ahdistaa mua ja kaikkee. MUT TÄÄLTÄ NOUSTAAN. Oon edellee kuitenki tosi positiivisella mielellä, mä opin kieltä kokoajan lisää ja sitäkautta tutustun ihmisiin paremmin ja nyt mun uuden asenteen myötä alan hengata ranskalaisten kanssa vaikka väkisin!!:D

Suomee on kova ikävä varsinki noina yksinäisyyden hetkinä koulussa kaipaan vaa cynkkarii missä aina on joku jonka luo mennä tai ainaki sohvia joilla nukkua. Ja sitä et on aina joku jolle soittaa ja mennä käymään, täällä puhelut maksaa liikaa ja suurinosa mun kavereista asuu liian kaukana mennä kylään.. :D

Huomenna Pariisiin ja sunnuntaina Versaillesin linnassa vierailemaan!:) Tykkään viikonlopuista. Mut eka liikkatunti huomen aamulla joten ÖITÄPÖITÄ<3